lauantai, 13. lokakuu 2012

Oi Jeeves, Jeeves

Tai pikemminkin: oi Bertie, Bertie. Miksi puhutaan Jeeves -kirjoista? Televisiosarjankin nimi on Kyllä Jeeves hoitaa. Mitä olisi Jeeves ilman Bertietä? Minun kannaltani katsottuna Bertie on se päähenkilö ja se mielenkiintoisempi osapuoli.

Minulla on ollut Jeeves-kausi. Käytettäköön ilmaisua näin, Bertie-kausi kuulostaa jotenkin väärältä. Luin vastikään uusia suomennoksia Wodehousen tuotannosta: Jeeves-tarinoita osat 1, 2 & 3. Voi loistavuus, miten hienosti suomentajat olivat työssään onnistuneet. Miten eläväistä, leikkisää ja värikästä kieltä! Kuhnuriklubi oli jätetty suomentamatta - Drones hämmensi ensin. Pitkästä aikaa nauroin kirjaa lukiessani ääneen. Ensimmäisessä osassa oli mielestäni se paras tarina Bertien toilailuista ikinä. Bertie opetteli soittamaan banjolelea ja joutui muuttamaan hetkeksi maalle sen vuoksi. Ei voi käsittää, miten Wodehousen mielikuvitus on osannutkin loihtia tarinoiden henkilöiden eteen sellaisia solmuja ja käännöksiä.

Kirjasarjaa seurasi dvd-putki sarjaa ja se on vielä kesken. Voi, kun saisin jostain käsiini kaikki mahdolliset Bertie-tarinat ja saisin ne luettua kronologisessa järjestyksessä.

Wodehouselle on aikansa ja paikkansa. Joskus se lämmittää, ilahduttaa, tekee maailmasta vähän paremman paikan. Toisinaan tuntuu hieman nololta, lapselliselta, jo niin nähdyltä. Nyt minun elämässäni on ollut tilaa Bertielle.

lauantai, 13. lokakuu 2012

Candace Bushnell: Hissillä huipulle

Tämä ylitti kirjoituskynnyksen, pitkästä aikaa.

Ensimmäinen reaktio suljettuani kirjan, oli viha. Tunteja ja taas tunteja elämästäni - 557 sivua - ja mihin? Opukseen, jota parhaimmillaan kuvannee sana kertakäyttöinen. Syystä tai toisesta en pystynyt kuitenkaan lopettamaan kirjaa kesken, vaan luin sen tiiviisti loppuun saakka. Kehämäiseen loppuun, jonka piilomerkitykset olivat niin ilmeisiä, että jopa minä ne ymmärsin. Romaani oli samanlainen, kuin jonka eräs kirjan päähenkilöistä, James Gooch, kijoitti. Kertakäyttöinen, kertalukuinen, myydään ennakkomainonnalla ja kirjailjan nimellä heti ilmestyttyä niin paljon kuin voidaan. Muutama virke seksistä siellä täällä riitti mainintaan takakannessa ja lisäsi epäilemättä myyntiä taas hitusen.

Mitä Bushnell oikein haluaa tällä kirjalla sanoa? Tajuaako hän ironian itsekin? Tahkota mahdollisimman paljon rahaa - kunnon Sinkkuelämää-fanit ostavat ja lukevat tämänkin kirjan.

Ei kyllä kannattaisi. Onneksi lainasin. Voin palauttaa ja yrittää päästä yli tästä harmituksesta, jota aikani tuhlaaminen herätti.

sunnuntai, 15. elokuu 2010

Terry Pratchett: Aikavaras

Täten heille kerrotaan: "Wen mietiskeli ajan olemusta ja ymmärsi, että maailmankaikkeus luodaan uudelleen hetki hetkeltä. Näin ollen hän ymmärsi, että todellisuudessa menneisyyttä ei ole olemassakaan, ainoastaan menneisyyden muisto. Räpäytä silmiäsi, niin seuraavaksi näkemäsi maailma ei ollut olemassa silloin, kun suljit silmäsi. Siksi, Wen sanoi, ainoa sovelias mielentila on yllättyneisyyys. Sydämen ainoa sovelias tunne on ilo. Nyt näkemääsi taivasta et ole nähnyt koskaan aikaisemmin. Nyt on täydellinen hetki. Iloitse siitä."

Tällä kertaa kirjassa käsitellään aikaa, Aikaa ja kelloon kahlittuja ihmisiä. Pratchetin kirjojen oppien mukaan voisi vaikka elää.

1281890837_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

lauantai, 14. elokuu 2010

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun yöllä oli tullut lunta. Millä minä sen autotallin edustan lapiooin, kun lonkka kolisee. Naapuripitäjään on avattu uusi pankkikonttori, siellä pitäisi olla yhdeltätoista, mutta ehdinkö? Kyllä en.

Pankin vakavaraisuuden tietää kahvista ja avajaispullan laadusta. Jos on vanhaa pullaa ilman raesokeria niin semmosen pankin rahoitusta epäilee heti. Jos taas tarjoillaan täytekakkua ja kahvin kanssa kermaa niin tuhlailuun kaatuu sellainen konttori. Tietää, että nyt on nuoret miehet tekemässä hölmöjä päätöksiä. Minun rahojani saa säilyttää ja lisätä semmonen konttori, missä kahvi tehdään Mokkamasterilla, on punasta maitoa ja uunituoretta pitkoa. Jos vielä löytyy suolasta, karjalanpiirakoita taikka pataa, niin saatan avata metsärahoille toisenkin tilin.

Suosittelen! Luin kirjan jonkin arvostelun perusteella. Sain sellainen kuvan, että tämä olisi hyvin humoristinen kirja. Sitä se ei oikeastaan ollut - ja kuitenkin oli. Kirjassa vanha mies alkaa lääkärintarkastuksen jälkeen purkamaan mielipahojaan yleisönosaston kirjeisiin, jotta paha mieli ei jäisi sisuskuntaa jäytämään ja terveyttä turmelemaan. Aluksi kirjeet ovat sattumanvaraisista aiheista, mutta pian niistä kehittyy loogisesti etenevä tarina.

Pidin kirjasta hyvin paljon. Se oli lämminhenkinen je elämänmakuinen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Hyvin hyvin suomalainen ja suomalainen sisu ja periksiantamattomuus näkyy jokaisessa kirjeessä.

Vasta lukunäytettä kirjoittaessani havaitsin, että tässähän on käytetty murretta! Yleensä inhoan murrekirjoja, mutta tässä tapauksessa se ei häirinnyt (yllättäen, kun en edes huomannut asiaa).

Tästä tuli hyvä olo. Lue.

1281770797_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

lauantai, 14. elokuu 2010

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira JA Neljän merkki

Olen hurahtanut jälleen dekkareihin, näemmä. Sherlock Holmes on jo noussut suosikkilistallani Poirotin ohitse.

Baskervillen koiran tarina lienee monille pääpiirteissään tuttu. Tarina on omana muunnoksenaan päässyt Aku Ankkaankin, Barksin kynästä ellen ihan erehdy. Tarina sijoittuu synkille nummille, joilla legenda Baskervillen suvun kirouksesta ja helvetinkoirasta näyttää käyvän toteen.

Neljän merkki on myös yhden tarinan kirja. Näitä kahta kirjaa lukuunottamatta muut Holmes-kirjat koostuvat useista, aikoinaan Strand Magazinessa julkaistuista kertomuksista. Neljän merkissä on kaikki mitä tarvitaan - aarre, salaperäinen neljän liitto, murha ja tragediaa.